Salut!
Huh mitä menemistä tämä lukiolaistytön elämä on! Taas mun täytyy todeta, että kiirettä on pukannut koeviikkojen sun muiden menojen kanssa. Onneksi nyt hetkeksi hellitään (sellaiset kaksi päivää) rääkkiviikkojen loputtua ja sain vielä kirsikkana kakun päällä kuvattua viimeisen kuvattavanikin koulussa! Saanko esitellä Veronikan...
Veronika on tämän mun projektin nuorista se kenestä tiesin vähiten ennen kuvauksia. Ollaan samassa koulussa ja muistan Veronikan hyvin ensimmäiseltä vuodelta. Muistan, kun oltiin muuttamassa koulussa väliaikaisiin tiloihin Nihtisiltaan ja oltiin tekemässä lukkareita uusissa tiloissa, kun manailin siinä Veronikan ja parin muun tutun kanssa uusia säädöksiä. Oltiin Veronikan kanssa myös ekana vuonna samoilla ranskan kursseilla (huomatkaa postauksen aloitus ;) ). Nyt ollaan puhuttu tämän lukioajan aikana useaankin otteeseen. Veronikaa vaikken hyvin tunnekaan voin sanoa sen, että itselläni on ainakin ollut todella helppo lähestyä tätä tyttöä. Veronika on sellainen hymyilevä, ulospäinsuuntaunut ja ihanan persoonan sekä tyylin omaava! Ihailen suuresti! Muistan, kun ykkösvuonna jo katsoin, että vitsit tähän tyyppiin ois niin siistiä tutustua! Tiiättehän, aina joistakin ihmisistä tulee sellainen fiilis :)
Viimeinen kuvaussessio toteutettiin koululla kuvausstudiossa, missä Katrinkin kuvat otettiin. Oltiin suunniteltu tätäkin kuvaamista piitkään piitkään, mutta aina tuli tielle esteitä. Veronika jättäytyi tuossa yhdessä vaiheessa sivuunkin projektistani, kun osa piti ajanpuutteen vuoksi "karsia" pois. Onneksi nyt saatiin tää vihdoin kuitenkin onnistumaan! Oli ihanaa, että Veronika oli mukana mun diplomissa!
Aloitettiin Veronikan kanssa kuvaukset hieman askartelemalla. Tehtiin siimasta, teipistä, höyhenistä ja Veronikan Poraloid-kameralla otetuista kuvista pieni kuvasarjaketju (miksi tuollaista kutsutaan?!?). Läntättiin luomuksemme taustaseinälle, mä pistin kameran ja valot kuntoon ja eikun kuvaamaan!
Kyselin Veronikalta siinä askartelun yhteydessä hieman tästä valokuvan voimauttavasta merkityksestä. Veronika voi paremmin selittää ajatuksensa viimeisessä postauksessa, mutta voin kertoa hieman siitä, mitä itse ymmärsin kuvien voimauttavuudesta. Hän kertoi saavansa erittäin vahvoja tunteita esteettisistä asioista ja tämän voimauttavan. Polaroid- kuvissa yhdistyy valokuvaus ja ihanat, esteettisesti kauniit muistot. Oli upeaa nähdä ja kuulla juttuja Veronikan itseotettujen valokuvien takaa. Itsessänikin huomasin pienen romantikon jälleen puskevan pintaan, kun kuuntelin Veronikan tarinoita matkastaan Venetsiassa poikakaverinsa kanssa :) Veronikan kertomuksista paistoi myös vahvasti poikakaverin voimauttavuus hänen elämässään.
Ensi maanantaina otan sitten loppukirin ja muokkailen vielä viimeiset kuvat loppuun tiistaita varten koulun Mac-studiossa (Veronikankin lopullisesta kuvasta (/kuvista) tulee mustavalkoinen). Jännää nähdä lopputulos kaikista kuvista! Eiköhän tästä kokonaisuudesta aikas hyvä juttu saada :)
Olipas taas niin ihana kuvashetki että huh huh! Kiitos Veronika, kun pääsit tulemaan mukaan, olet suurenmoinen! Lopussa saatte vielä ihastella Veronikan Polaroid- kameralla otettua kuvaa tältä päivältä. Ja hei, kohtahan on aika viimeisen postauksen, joten pysykää mestoilla :)
❤️:lla Sohvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti