Tervehdys!
Tällä kertaa on aikani kertoa teille Siiristä. Huh, mistä edes aloittaisin! Edes sen miettiminen mitä Siiristä teille kertoisin, saa mut sanattomaksi. Tässä teille hyvät lukijat elävä esimerkki maan päällä elävistä enkeleistä. Vaikken mitenkään erityisen kristillinen olekaan niin uskon silti enkeleihin, jotka elää täällä meidän keskellä ja tukee meitä aina parhaansa mukaan. Tässä niistä siis yksi!
Tutustuttiin Siirin kanssa koulun kautta. Ollaan samassa lukiossa ja muistan yhäkin ensimmäisenä vuotena, kun oltiin samalla englannin 2. kurssilla. Sieltä se meidän syvä ystävyys alkoi, candy chrush- pelin, salitreenikeskutelujen ja koirahehkutusten kautta. Siiri on yksi sydämellisimmistä ihmisistä, ketä tunnen! Kiltimpää, aidompaa ja välittävämpää olentoa saa tästä universumista hakea. Oon niin suunnattoman kiitollinen ja YLPEÄ, että oon löytäny ja saanut tutustua näin sisäisesti ja ulkoisesti upeaan ihmiseen. Ne kaikki hetket ja muistot, niin ylä- ja alamäetkin ollaan tän viimeisen parin vuoden aikana yhdessä koettu, enkä vaihtaisi kyllä mihinkään! Meillä on selkeesti joku henkinen yhteys, ajatellaan melkein kaikesta niin samalla tavalla ja meijän arvot klikkaa tosi nappiin :D Mun soul sister <3 Tämä voi kuulostaa todella kliseiseltä teidän lukijoiden korvaan, mutta antaa kuulostaa, tää on mulle täyttä totta :)
Oli siis tosi ihanaa, kun Siiri lähti mukaan tähän mun työhön. Saa vähän uusia ulottuvuuksiakin selville tästä mun rakkaasta ystävästä :) Siirin kuvan kohdalla aiheet ja ideat vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Ongelmana oli kuvauspaikan puutteellisuus. Siiri kertoi kuntosalin olevan se kaikista suurin voimautumisen lähde, mutta valitettavasti salit eivät kuvausmahdollisuutta sallineet, joten jouduttiin soveltamaan hieman. Yhdessä vaiheessa oltiin menossa kuvailemaan meidän läheiseen metsään, mutta tämäkin keikka peruuntui pariinkin otteeseen. Ollaan siis sovittu monesti aika ja paikka valmiiksi kuvaamista varten, mutta sitten aina jostain syystä peruuntunut nämä meidän yritykset. Siiri tuossa eilen heitti, että mentäisiinkin tänään kuvailemaan Helsinkiin, kun sinne päin AMK:n kampuspäiville oltiin yhdessä suuntaamassa. Ja minähän suostuin :)
Vierailupäiviltä päästyämme lähdettiin Siirin kanssa sitten seikkailemaan Arabianrantaa ympäri. Vähän siinä jouduttiin navigoida puhelimella, että missä ollaan, mutta hyvin löydettiin kuvauspaikat. Kuvailtiin ja jutskailtiin siinä sitten hetken aikaa ja itse kuvaajakin pääsi kameran eteen vaihteeksi, tästä todiste alempana :)
Siirillä oli siis monia ideoita omaan voimautumiseensa. Lopulliseen kuvaan saimme nyt sitten ikuistettua yhden niistä. Siiri kertoi musiikin olevan aina ollut hänelle voimaa tuova tekijä niin huonoina kuin hyvinäkin hetkinä. Eikun siis napit korviin, piuha kiinni puhelimeen ja kuvaamaan!
Omasta mielestä me saatiin ihania kuvia otettua. Osasta paistaa aito onnellisuus, mikä kertoo näistä hyvistä hetkistä. Otettiin Siirin kanssa myös sellaisia hauraampia kuvia, missä näkyy enemmän ehkä omasta mielestäni sellainen huonomman hetken lohduttaja, mitä musiikki on. Musiikillakin on niin monta eri mahdollisuutta vaikuttaa. Musiikki todellakin vetoaa tunteisiin! Outoa, miten noinkin pieni asia voi muuttaa tunteita niinkin paljon. Itse voin täysin allekirjoittaa tämän musiikin suunnattomana rakastajana. Mutta Siiri voi sitten avata omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan voimautumisestaan musiikin avulla myöhemmin viimeisessä postauksessa.
Mulla oli kiireinen, mutta mukava aamupäivä tämän ihanan tyttösen kanssa. Siiri nyt on aina mahtavaa seuraa, oli tilanne sitten mikä vain! Viimeisenä kuvana teidänkin päiväänne piristämään kännykkäänsä rakastunut nykynuori :) Ja ihan vihoviimeiseksi linkkaan teille yhden Siirin voimabiiseistä. Kuunnelkaa ja nauttikaa!
❤️:lla Sohvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti