Sohvi

Moi!

Tänään mulla tuli tuossa äsken salilla hauiskääntöä tehdessä sellanen fiilis, että nyt teen tänne postauksen mun voimautumisesta. Jotenkin musta tuntuu, että nyt olisi niin oikea aika taas vähän tutkiskella ja muistella niitä omia voimauttavia juttuja. Mullakin kaiken maailman asiat painaa mieltä ja tuntuu ettei mikään onnistu, niin koulussa, treeneissä kuin sosiaalisessakin elämässä. Tuntuu, että pää räjähtää! Nyt tarvitsen tätä!

Ajatuksena mulla oli alun perin tehdä tällainen postaus ja kuvata samalla tavalla itsestäni voimauttavan valokuvan, miten oon projektini mukaisesti muidenkin kanssa tehnyt. Mutta tajusin sitten, että mulla on jo tällä hetkellä upeita kuvia ja muistoja tallessa, joten voisin hyvin jakaa niistäkin jonkun.

Aloin miettimään jo oikeastaan tämän projektin alussa mun omia voimauttavia tekijöitä elämässä. Tajusin, että en löydä yhtä tiettyä asiaa mikä olisi ylitse muiden. Mulla on ihan älyttömän monta ihanaa juttua, mitkä tekee mut niin onnelliseksi ja tuntemaan elämän elämisen arvoiseksi! Selasin kaikkia kuvia, mitä nyt on tullut tässä vuosien varrella otettua ja yksi pisti heti silmään.

©Pinja Valkama

Yllä oleva kuva on otettu viime kesänä Ilorannassa. Linkkasin Tiinan postaukseen osoitteen, mistä voi käydä tutustumassa tähän ihanaan paikkaan. Mulle henkilökohtaisesti Iloranta on aina ollut kuin toinen koti. Ollaan perheen kanssa käyty joka kesä siellä 15 vuoden ajan. Iloranta on mulle todella todella tärkeä paikka. En voi edes sanoin kuvailla, kuinka merkityksellinen ja kaunis tämä kyseinen pieni ihme on, se pitää itse kokea! Kaikkein parasta, mitä oon Ilorannasta saanut on ne ihmiset, muistot ja se yhteisöllisyyden tunne. Mun yhdet parhaimmista kavereista oon löytäny Ilorannan kautta ja tiedän sen, että näille ihmisille tuun antamaan mun häiden kaasontittelit ja tulevien lasten kummiudenroolit :) Nämä ystävät tulevat olemaan mun elämässä ihan loppuun asti.
   Oon myös kasvanut ihmisenä Ilorannassa ollessani paljon ja oppinut siitä kuka mä olen ja haluan olla. Oon kokenut lapsuuden riemut ja murrosiän melskeet tässä paikassa. Ja tulevina vuosina lisää on luvassa! Näiden asioiden vuoksi  kyseinen kuva on erittäin hyvä voimanlähde mulle. Joka vuosi Ilorannassa istuessani saunan jälkeen laiturilla ja katsoen Iso-Roine-järvelle auringonlaskua, mun sydän kirjaimellisesti pakahtuu siitä onnen tunteesta. Sillon mulla on kaikkein paras olla! Tätä maisemaa ja elämää on ihana muistella näin sateisena, lokakuisena iltana :)

Yksi syy siis kuvan valitsemiseen oli tämä Iloranta paikkana. Oikeastaan juuri kuvassa me muuten seisotaan tällä kyseisellä laiturilla katsomassa auringonlaskua saunan yhteydessä, josta tuossa puhuin :) Mutta kuvalla on myös toinenkin voimauttava merkitys: ihmiset. Ei ainoastaan Ilorannassa saamani ihmiset vaan myös kaikki ne ketkä tällä hetkellä kuuluvat tai ovat joskus kuuluneet mun elämään. Te kaikki, perhe, suku ja kaverit tekevät mut maailman onnellisimmaksi tytöksi. Voin kliseisesti sanoa, että en olisi selvinnyt monistakaan elämän vaikeuksista ja haasteista ilman heitä. Ja musta elämässä ei ole merkitystä ellei ole ketään, joka rakastaisi ja joita sä itse saisit rakastaa. Rakkaus on tässä universumissa upein ja suuremmoisin asia mitä on! Musta koko elämän tarkoitus on oikeastaan rakkauden antaminen ja saaminen sen eri muodoissa. Ja näinhän se on, että ilman toisia ei olisi rakkauttakaan.

Haluun näin voimauttavan postaukseni kautta sanoa kaikille näille mun tärkeille ihmisille ketkä tätä tekstiä lukee, KIITOS! Ette tiedäkään kuinka tärkeitä ootte mulle❤️ Ilman teitä ei olisi muakaan tässä kirjoittelemassa blogitekstiä. Ja myös teille tuntemattomille lukijoille (tai no oikeastaan ihan kaikille lukijoille) haluan sanoa jotain: antakaa rakkautta, vaalikaa sitä elämässä. Jollekin teidän antama hyvä voi olla pelastava ja maailman parhain asia.

Vaikka Ilorannassa otettu kuva ei ehkä teknillisesti olekaan parhainta mahdollisinta laatua ja teille se voi näyttää yhdeltä epämääräiseltä möykyltä, on se mulle jotain upeaa ja ainutlaatuista. Aina kun tämä kuva pomppaa mun silmien eteen, hymy nousee korviin asti :) Ja niin kuin aikaisemmin jo mainitsin, on näitä samoja tunteita herättäviä kuvia monia muitakin. Voi kumpa voisinkin julkaista ne kaikki, mutta ette ehkä haluaisi katsella pelkästään mun oman elämän outoja voimauttavia otoksia :D

Vielä lopuksi haluan jakaa yhden asian teidän kanssa. Mulle voimaa tuo ja on aina tuonut myös musiikki. Multa löytyisi miljoonia hyviä ja asiaan kuuluvia kappaleita, mitä voisin tännekin nyt linkkailla, mutta laitan vain tämän yhden koska se on tietyllä tavalla niin osuva tähän aiheeseen :) Juuri tänä vuonna Ilorannassa lenkillä juostessani ja tänään salilla pumpatessani sekä tämän postausidean siinä samalla keksiessäni kuulin tämän kappaleen. Joka kerta, kun jostain tämä biisin kajahtaa ilmoille, mut täyttää niin suuri onnellisuuden tunne, että voisin vaan hyppiä ja tanssia missä sitten ikinä oonkaan.  Kyseessä on siis ihan tavallinen radiossa ja baareissakin soiva biisi, ilman mitään suurta sanomaa. En tiedä mikä tässä iskee, mutta joku maaginen voima tällä kappaleella mulle ainakin on. Yleensä muhun vetoaa just se biisin sanoma ja sanat, mutta tämän kohdalla poikkean tästä. Huonokin päivä näyttää taas valoisammalta, kun kuuntelee tämän. Yksi mun voimabiiseistä :) Kuunnelkaa, nauttikaa elämästä ja rakastakaa ihmiset!

❤️:lla Sohvi

Jesper

Haudi!

En oikein tiedä miten edes aloittaisin kirjoittamaan tämän kertaista postausta. Nyt olisi sen verran paljon asiaa ja ihan huippua sellaista! Mutta yritän parhaani mukaan kertoa teille meikäläisen lauantai-illasta sekä yöstä ja toivotaan, että pysytte perässä :)

Viime lauantaina oli vuorossa Jesperin eli Jesen kuvaus. Jos nyt jotain historiaa avaan niin ollaan Jesen kanssa samalla luokalla tällä hetkellä ja oltu samassa koulussakin ylä-asteesta asti. Jese on myös Roopen, mun veljen kaveri ja vanha luokkalainen, joten sitäkin kautta meillä on linkki. Vasta lukiossa alettiin tutustumaan kunnolla. Jesestä kuoriutui älyttömän hieno ja persoonallinen ihminen! Ollaan kanssa hoidettu Jesen kanssa tässä koululle abihuppareita ja- verkkareita ja jos nyt saan ihan suoraan sanoa niin ollaan me aika tehotiimi siinä oltu!

Lauantai-illan (ja yön puolellekin mentiin) sain viettää Jesen harrastuksen parissa vapaapalokunnassa. Viime lauantaina ja sunnuntaina järjestöllä oli tällainen 24 tunnin mittainen harjoitus palokuntanuorille. Jese itse oli järjestäjänä ja kuskina. Pääsin sitten sivusta katsomaan ja kuvailemaan keikkoja, mitä nuorille oli järjestetty. Näin räjähdystilanteen, autosta pelastamisen ja tulen sammutuksen.

Ilta VPK toimintaa katsoessa todella avasi omia silmiäni. Ajattelin stereotyyppisesti, että siellä ne ihmiset vaan leikkii letkuilla sekä roiskii vettä vähän sinne ja tänne. Mutta ei, se ei todellakaan ollut sitä! Kaikki harjoitustilanteet oli kuin oikeita. Oli oikeat paloautot, todelliset tulet, potilaat olivat eläviä ihmisiä ja kaikilla oli asiaan kuuluvat vaatteetkin päällä (oli muuten sairaan mageet asut :D). Ihan kuin olisi seurannut oikeaa tilannetta ja oikeita palomiehiä vierestä! Mahtavinta on se, että kaikki tuo työ mitä nämä VPK:n jäsenet tekevät on vapaa-ehtoista. Mikäpä olisikaan sen arvostettavampaa kuin vapaa-ehtoinen toisen auttaminen.

Toinen asia mikä yllätti mutkin (vaikka olin Jeseltä tästä paljon kuullutkin) oli yhteisöllisyys. Se aitous ja avoimuus sekä kaverista välittäminen oli suunnattoman upeata. Niin vanhemmat vapaapalokuntalaiset kuin nuoremmatkin juttelivat ja naureskelivat yhdessä. Kaikki tuntuivat olevan kuin yhtä suurta perhettä. Ja voi sitä huumorin määrää! Itsekin pääsin kokemaan tämän härskinkin huumorin autossa matkustaessani Jesen ja palomestarin kyydissä :) Hymy pysyi munkin kasvoilla koko illan!

Kolmanneksi huikeata oli myös huomata se, että mut otettiin niin hyvin vastaan. Vaikka olin vaan valokuvaamassa ja tien tukkeena niin silti kaikki olivat aidosti älyttömän mukavia mulle ja kiinnostuneita siitä mitä mä teen. Monet tulivat juttelemaan ja kävin pidempiäkin keskusteluja niin palokuntajutuista kuin tästä mun projektista. Pelkona mulla lauantaina aamulla oli, että olisin koko ajan väärässä paikassa, väärään aikaan ja en sopeutuisi joukkoon, mutta olin täysin väärässä! Ainakin mulla oli tosi helppo ja hyvä fiilis, ei yhtään kiusaantunut. Kiitos siitä teille palokuntalaisille! Teitte ainakin mun pienestä kosketuksesta palokuntatoimintaan erittäin hienon :)

Alkaa kuulostaa, että tästä postauksesta on tulossa markkinointipuhe VPK:lle :) Ennen kuin jatkan eteenpäin voimauttavien valokuvien parissa niin haluan silti sanoa, että jos tuntuu yhtään siltä, että sä lukija siellä voisit olla kiinnostunut toiminnasta (nyt tästä tuli mainospuhe :D) niin lähde ihmeessä mukaan tai ainakin katsomaan! Tuo toiminta jos jokin on hienoa, opettavaista ja oikeasti hyödyllistä. Ja ainakin itse voisin ihan hyvin viettää viikostani aikaa noiden ihmisten parissa, sen verran hyvän kuvan antoivat lauantaina.

Palomiesten namuostoskeikkaa ja 

kuvaajankin kengät vaihtuivat nopeasti 
lämpimämpiin Jesen maihareihin :)

Jese siis halusi, että kuvaan toimintaa koska se voimauttaa häntä. Lähdin siis soitellen sotaan, Jese ei mitään erikoisempia ohjeita kuvauksesta antanut, kunhan vaan räpsisin toiminnasta kuvia. Upeita otoksia tuli kyllä saatua, sen verran hyvät puitteet oli! Toivottavasti Jese nyt sitten löytää sen oikean voimauttavan kuvansa tuolta kaikkien 900:n kuvan joukosta :)

                                              

Mulla oli ihan mahtava lauantai-ilta ja niin kuin jo aiemmin sanoin, silmiä avaava päivä. Ja mä todella tarkoitan sitä! Opin paljon uutta toiminnasta ja ymmärsin täydellisesti päästyäni kotiin reissulta siinä kello 1 aikoihin, miksi Jese halusi, että otan juuri tästä hänelle voimauttavia valokuvia.
Musta on ihan mahtavaa, että sain mukaan tällaisen iloa ja onnellisuutta tuovan tekijän kuin yhteisön. Koska tottahan se on, että yhteisökin voi todella olla tässä elämässä voimaa tuova asia. Tässä todiste siitä!

Nyt saitte siis hieman ensimakua Jesen voimautumisesta. Nauttikaa kuvista, joita tuli valinnan vaikeuden vuoksi pistettyä paljon :D Tämä tyttö lähtee nyt kohti uusia seikkailuja!

❤️:lla Sohvi

Tiina

Noniin toverit, nyt päästäänkin asiaan! Tänään oli ensimmäinen kuvauspäiväni ja pääsin viettämään iltapäivään ekan kuvattavani kanssa :) Kyseinen kuvattava oli ihana Tiina. Kerron alussa vähän meidän kahden historiasta ja sitten saatte kuulla hieman päivän kuvaussessioista, tapahtumista ja fiiliksistä.





Mä ja Tiina ollaan tunnettu pitkään. Tavattiin omien laskujeni mukaan silloin, kun mä olin vitosella ja Tiina kutosella. Nähtiin ekan kerran Ilorannassa, meidän yhteisessä täyshoitolana toimivassa lomapaikassa, joka sijaitsee Hämeenlinnassa. Jos haluat tietää tästä paratiisista lisää niin alla olevasta linkistä pääset tutustumaan paikkaan, en avaa sitä sen enempää tässä :)
http://www.iloranta.fi

Tutustuttiin Ilorannassa kunnolla ja siitä meidän näihin päiviin asti kestänyt ystävyys alkoikin. Käytiin Ilorannassa yhdessä muun muassa nuorille suunnatulla kesäleirillä neljän muun meidän tytsyporukan jäsenen kanssa. Omalta kohdaltani voin ainakin sanoa, että nuo ajat leireillä ja näiden viiden ihanan tytön kanssa ovat olleet elämäni parhaimpia! Leirien jälkeen ollaan tapailtu vuosi vuodelta enemmän näin kotosalla, sillä asutaan kaikki yhtä lukuunottamatta pääkaupunkiseudulla.
Tiina, Pinja, Anni, Siiri ja Annika ovat yhdessä yksi voimauttava tekijä mun omassa elämässä, jos nyt omiakin voimauttavia asioita saan tänne kertoa :) Nämä kaikki viisi rakasta ovat kuin siskoja mulle!  Oon niin sanattoman kiitollinen, että just nää viis tyttöä on mun elämässä!

Mutta hempeilyt sikseen ja takaisin Tiinaan! Niinkuin jo mainitsin ollaan tosi hyviä kavereita Tiinan kanssa ja tunnetaan toisemme, jos nyt voisin sanoa melkein läpikotaisin. Varsinkin kesällä tehtiin useasti puhelinsoittoja ja purettiin elämän paineita. Jaetaan siis sekä ilot ja surut yhdessä aina, kun kiireiltä ehditään.

 

Sovittiin kuvaus tälle perjantaille. Tiina hurautti skoballa hakemaan mut koulusta Nihtisillasta ja lähettiin Saarnilaaksoon päin. Syötiin siinä sitten ennen kuvauksia Tiinan tekemiä oikein sipulisia lihapullia (oli muuten hyviä!). Napattiin Tiinan koira Manu hihnaan kiinni ja lähdettiin pirtsakkaan syysilmaan kohti ankkalampea, jossa kuvia otettaisiin. Siinä ehdittiinkin rupatella viime ajan tapahtumat ja räpsiä kuviakin sivussa.

Osasin odottaa jo hieman sitä, mitä Tiina voimauttavaan valokuvaansa hakee. Te lukijat saatte siitä kuulla myöhemmin lopullisessa työssä, joten en paljasta enempää :) Siinä, kun kuljettiin kohti kuvauspaikka, ehdin hyvin haastatella Tiinaa hänen omasta ideastaan. Ja jos nyt oman mielipiteeni saan sanoa lopullisesta kuvasta, tuli siitä juuri Tiinan näköinen. Pienen muokkauksen jälkeen kuva on hieno ja toivottavasti sitä, mitä Tiinakin on hakenut voimautuakseen! 

Mietin tänään Tiinan kanssa oltuani voimauttavan valokuvan ideaa. Mielestäni kuvausprosessi ja siihen liittyvät keskustelut (ns. haastattelut) ovat yhtä tärkeitä, kuin lopullinen valokuva. Toivottavasti kuvauksista jää hyvä fiilis kaikille kuvattavilleni ja ehkä pieni voimautuminen tapahtuisi siinäkin hetkessä arjen keskellä. Eli siis mielestäni yksi voimauttava tekijä tai voimautukseen edistävä tekijä valokuvan lisäksi on myös kuvaushetki. Tärkeää näiden kahden lisäksi on myös totta kai henkinen pohdinta omista ajatuksistaan siitä, mikä tekee onnelliseksi.

  
 













Mulla oli tänään ihana päivä! Parempaa aloitusta näille kuvaksille ei vois löytyäkään. Kiitos siitä rakkaalle Tiinalle, oot huippu <3 Postauksen kuvat ovat kaikki otettu tältä päivältä, joten te lukijatkin pääsette vähän makustelemaan fiiliksiä ja sitä mitä tulette näkemään  Tiinan lopullisessa kuvassa. 

Mutta nyt on tämän tytön aika lähteä nukkumaan. Huomenna edessä uusi kuvauspäivä (buukkasin tämän alun vähän täyteen innostuksissani :D)

❤️:lla Sohvi

Alkuinnostus

Heips!

Huh nyt on kyllä kauhea into iskenyt tähän koko juttuun! Tää blogi oli huikein idea ikinä! Oon siis aina haaveillu tekeväni kunnon blogin joskus ja nyt siihen vihdoin tuli mahtavaakin mahtavampi syy! Tajusin, että tää on kyllä niin mun juttu. Kiitos siis ideasta kuvismaikalle :) Ja muutenkin, kun median lukiodiplomista on kyse niin onhan tämmönen mediaa parhaimmillaan.

Ajattelin tässä ekassa kunnon portfoliopostauksessa hieman kertoa kuvattavieni löytämisestä. Aloin jo hyvissä ajoin syksyn alussa keräämään ihmisiä mukaan työhöni. Laitoin facebookkiin päivityksen ja sitä kautta sainkin monta innokasta kuvattavaa messiin. Sitten kävin ihan omatoimisesti kysymässä osalta lähtisivätkö he tähän leikkiin mukaan. Oon niin onnellinen, että just nää 15 ihmistä on tässä mukana! Vaikka suurin osa onkin tuttuja, on heissäkin silti joitain seikkoja, syvempiä ajatuksia, mitkä toivottavasti tulevat matkan varrella pienesti esille ja joita itse en ole heissä vielä huomannut. Koska onhan se nyt upeaa päästä tutustumaan ja oppimaan toisen elämästä! Ainakin itselläni, niinkuin jo aikaisemmin mainitsinkin, on suuri ja aito mielenkiinto muihin ihmisiin ja heidän elämäänsä. Kai se liittyy jotenkin tähän innostukseen psykologiasta.

Miksikäs sitten valitsin kyseisen median lukiodiplomini juuri päättötyöksi?
Syy on hyvin yksinkertainen: uskon tästä kaikesta olevan hyötyä jatkossa. Tulevaisuuden unelmana olisi päästä jatko-opiskelemaan kulttuurialalle. Yksi haaveeni (joskin hieman epärealistinen ehkä) olisi elokuva- ja tv-tuottaja/ tuottaja teatteriin tai media-assistentti. Uskoakseni lukiodiplomistani voisi olla hyvin paljon apua jatko-opintoihin hakiessa tai ainakaan siitä ei haittaa olisi! Median suuresti ympäröimästä alastahan jatko-opiskeluissani olisi kyse. Toinen seikka lukiodiplomin valinnalle oli myös se, että media, sen kaikessa suuruudessaan kiinnostaa mua suuresti. On käsittämätöntä miten media yksissään voi vaikuttaa niin paljon ihmisen mieleen. Näin ollen onkin todella mielenkintoista lähteä tutkimaan itsekin oman projektini kautta vaikuttaako media tässä prosessissa kuvattaviini, teihin lukijoihin ja miksipä ei myös itseeni. Koska onhan se täyttä faktaa, että vaikkemme itse sitä täysin aina tiedostakkaan olemme median ympäröimänä all the time.

Eiköhän tämän päivän rupattelut olleet tässä :) Jakakaa ihmeessä blogiani eteenpäin, jos uskotte sen kiinnostavan jotakuta ja liittykää lukijoiksi! Ja totta kai kommentteja saa heitellä alas mielensä mukaan, blogi on vasta raakilevaiheessa.

❤️:lla Sohvi

Ensimmäinen kirjoitus

Heips!

Tervetuloa median lukiodiplomiblogiini! Olen 18 vuotias nuori nainen Espoosta ja olen juuri aloittamassa niin sanottua päättötyötä taideluokan opinnoissa lukiossa. Päättötyöni on juuri avaamasi blogi :) Tänne kerääntyy materiaalia, niin tekstiä kuin kuviakin matkan varrelta. Varautukaa siis persoonalliseen, puhekieliseen ja hieman epäselkeäänkin ajatusten juoksuuni! Myös lopullinen työni päätyy blogiin (ja toivottavasti koululle pienoiseksi taidenäyttelyksi :) ).

Ideanani median lukiodiplomityössä on taiteilija Miina Savolaisen töiden innoittamana voimauttavat valokuvat. Tarkoituksenani olisi valokuvata 15 ihanaa ja erilaista nuorta. Nämä henkilöt päättävät itse  muun muassa paikan, ajan, ilmeet, eleet, vaatteet ja ihmiset, sen mukaan mikä heitä eniten tässä maailmassa voimauttaa. Lopussa kuvattava saa myös itse valita lopullisen kuvan, mikä sitten tänne blogiinkin päätyy. Kuvattava valitsee sellaisen kuvan, mikä omasta mielestään on hänelle parhain ja kuvaa häntä siinä valossa, missä itse haluaisi näkyä. Kuvan ideana on voimautta myöhemminkin kuvattavaa. Lisäksi kuvaan sisältyy pieni kuvattavan haastattelu, mikä myös päätyy tänne kuvan kera. Kuvattava avaa tekstissä hieman, miksi valitsi juuri kyseisen otoksen ja mikä
siinä voimauttaa. 

Äitini ehdotti minulle ideaa lähteä tekemään kyseisiä voimauttavia valokuvia. Innostuin heti, sillä olen aina ollut älyttömän kiinnostunut ihmisistä ja heidän syvemmistä ajatuksistaan. Ajatuksenani on jo pitkään ollut, että haluaisin lukiodiplomissani jollain tavalla syventyä ihmisiin ja heidän mietteisiinsä. Tämä olikin juuri oikea idea minulle! Olen itse kova pohtimaan ja miettimään asioita, ja tällaisesta projektista olisi ollut varmasti hyötyä minullekin aiemmin. Yksi pohjimmainen tarkoitukseni projektissa olisikin saada kuvattavani ymmärtämään ja löytämään voimauttavat asiansa silloinkin, kun elämässä on rankkaa. Olisi ihanaa saada vaikutettua edes pienesti kuvattavien ajatuksiin siitä, että he ovat vahvoja, upeita ja ainutlaatuisia ihmisiä, heikkouksista ja ongelmista huolimatta. Totta kai olisi huikeaa, jos te lukijat ja katsojat vakuuttuisitte myös projektistani ja ehkä itsekin lähtisitte miettimään omia voimauttavia tekijöitä elämässänne! Koska sehän tässä median lukiodiplomissa on idea, vaikuttaa ihmisiin! Minusta on myös mahtavaa päästä tutustumaan kuvattaviini. Osa heistä on tuttuja ja tunnen heidät hyvin, mutta osa heistä on mysteereitä minullekin. Joten odotan oppivani ja tutustuvani myös uusiin persooniin :)

Pidemmittä puheitta, tässä olisi siis aloitukseni tälle pitkälle, raskaalle, mutta mielenkiintoiselle ja mahtavalle projektille!

❤️:lla Sohvi