Emma

 Hello my friends!

Päätin aloittaa tällä kertaa näin englanniksi, sillä tämän kertaisen kuvattavan kanssa meillä on erityinen ja ainakin mulle tärkeä menneisyys englannin suhteen :) Kyseessä on Emma, jonka kanssa mulla on ihana historia rippileirien ja isoskoulutuksen kautta. Päästiin kummatkin viime vuonna musiikkiriparille isosiksi ja sitä kautta tutustuttiin toisiimme. Emma on niin suloinen ihminen sisältä kuin ulkoakin! Tää kyseinen musiikkiripari muutti mun maailmaa niin pienestä asiasta kun onkin kyse. Siellä ite voimistuin ihmisenä ja koin leirin yhtenä parhaimmista kokemuksista, mitä oon tässä elämässä saanut. Ne ihmiset, musiikki, yhteisöllisyys, paikka...koko paketti oli kunnossa! Tunsin niin suurta yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää, ettei sitä voi oikein sanoin kuvailla vaan se on koettava itse. Ja tästäkin suuremmoisesta kokemuksesta saan kiittää myös Emmaa.

Emmasta kuoriutui jo leirillä siis uskomaton persoona ja ihminen sekä pakko mainita myös rumpalitaitojen olevan priimaa :) Meillä yhteydenpito on jatkunut leirin jälkeenkin. Emma esimerkiksi opetti mulle tuossa viime lukuvuonna englantia (siitä tämä aloitus) ja mä puolestani opetin matikkaa hänelle. Eikä totta kai pidä unohtaa kaikkia seurakuntatoiminnan leirejä ja tapahtumia, missä ollaan yhdessä paahdettu menemään! Niin niin ihania hetkiä <3

 Emman voimauttavaa valokuvaa me lähdettiin työstämään meikäläisen seuduilla Nuuksion metsissä. Emma pyyhälsi paikalle vakio bussillani numerolla 28 ja ihan meidän kodin viereisessä metsässä toteutettiin kuvaukset. Emmalla ideana olisi liittää kuvaan kaksi erillistä voimauttavaa tekijää. Joskus nämä kaksi saattavat yhdistyäkin, mutta yleensä kuulemma Emma toteuttaa voimauttavia tekijöitään erikseen. Kyseiset asiat ovat kirjoittaminen ja luonto.

Emma kertoi kirjoittamisen olevan hänelle tosi lähellä sydäntä. Hän kertoi pystyvänsä ilmaisemaan itseään paremmin kirjoittamisen kuin esimerkiksi puheen kautta. Kirjoittaessa Emma selkeästi niin sanotusti puhdistaa mieltään muun muassa päiväkirjan avulla.

 

Toinen voimaa tuova tekijä Emmalla oli luonto. Ystäväni kertoi rauhoittuvansa aina luonnossa. Se on paikka, missä mieli saa levätä ja hetken hellittää. Etsittiin pitkään siinä yhdessä jutellen sitä yhtä tiettyä sanaa mikä kuvastaisi hyvin tätä fiilistä. Sitten sen keksimme, seesteinen. On upeaa, että kotimaastamme löytyy mahdollisuus tämän kaltaiseen hiljaisuuteen. Se ei nimittäin todellakaan ole itsestään selvyys muissa maissa niin kuin varmasti tiedämmekin. Emma kertoi luonnossa saavansa hengittää raikkautta ja puhtautta, mitä ei samalla tavalla kaupungissa saa. Joten arvostakaahan ihmiset hiljaisuutta ja puhtautta, mihin meillä on mahdollisuus!

Kun me tuossa eilen päivällä yhdessä kuvailimme, manailin mä sitä kuinka surkea ilma oli ja että onpas meillä huono keli kuvata. Ilma oli harmaa, sateinen ja maisemat karut. Emma siihen kuitenkin tokaisi, että itse tykkää juuri tällaisesta ilmasta. Hän sanoi siinä olevan jotain upeaa. Olin hieman hämilläni kunnes tajusin, että vitsit kaikki ei ajattelekaan ehkä samalla tavalla kuin mä :) Jollekin tämä harmaa marraskuinen sää voi olla juuri se parhain mahdollinen, kun toinen taas (niinkuin mä) rakastan aurinkoista ja kirkasta säätä. Joten ihana, jos Emmalle tästä säästä ei parhaan mahdollisen kuvan saannin kannalta ollut mitään osaa eikä arpaa!

Kuvaushetkemme oli lyhyt, mutta oli mahtavaa nähdä Emmaa edes tämä pieni hetki. Pitäisi kyllä varmaan vielä kysäistä kahville, sen verran paljon olisi kaikkea ihanaa kerrottavaa, joita ei tuossa kuvatessa oikeen ehditty puida läpi :) Mun piti siinä sitten kiiruhtaa isänpäiväkakun teon pariin, uuden saliohjelman rääkättäväksi ja koulujuttujakin odotti vino pino. Saatoin Emman dösäpysäkille ja lähdin jatkamaan kiireistä lauantaipäivääni.

Aloin tuossa pohtimaan kuvataiteen kannalta tätä työtäni. Mietin onkohan valokuvani teknillisesti sitä luokkaa, mitä uskoisi tällaisessa lopputyössä olevan. Siinä pohtiessani asiaa, ymmärsin, että eihän tässä työssä tarkoituksena ole ottaa mitään mallikuvia tai laadultaa priimaluokkaisia otoksia. Tarkoitushan on se voimautuminen ja itse ihminen sen takana (psykologinen tarkoitus). Musta kanssa ihaninta on kuvista huokuva positiivisuus ja onnellisuus! Totta kai pyrkimykseni on myös laadukkaisiin otoksiin, mutta se nyt ei sitten kuitenkaan ehkä ole isoin asia tässä työssä. Yritän itse muistaa tämän sillä välillä tuntuu, että takerrun liikaa teknillisiin asioihin täydellisyyttä kun tavoittelen.

Ihana päivä, ihana Emma ja ihana projekti!

❤️:lla Sohvi