The most powerful person in the world

Moikka!

Tässä tulee median lukiodiplomini lopullisen työn postaus eli täältä löytyvät muokatut, viimeistellyt kuvat ja itse kuvattavien muokkaamattomat sekä täysin alkuperäiset tekstit omien voimauttavien valokuvien takaa. Nauttikaa!

~~~~

Tiina

"Voimauttavia asioita elämässäni voi olla monelaisia. Asiat, jotka voimauttavat ovat perhe, ystävät ja harrastus. Olen kuitenkin henkilö, joka tuppaa stressaamaan ja sen seurauksen ärsyyntymään melko helposti, jolloin tarvitsen hieman omaa tilaa rauhoittuakseni ja selvittääkseni pääni. Voisi kuvitella, että harrastus auttaisi tässä asiassa, mutta koska harrastan joukkuelajia ei omaa tilaa siellä hirveästi heru. Siispä, kun siltä tuntuu, otan koiran mukaan ja lähden käppäilemään kohti kotimme lähettyvillä olevaa metsätietä, tavoitteenani saada ajatukseni hetkeksi muualle arjen askareista. Luonnon kauneus ja hiljaisuus saavat ihmeitä aikaan jopa pienessäkin määrin, jolloin olen entistä virekämpi ja valmiimpi ottamaan mieltäni painavat asiat vastaa. Valokuva, joponka valitsi, näyttää juuri sen kuinka kaunista ja rauhallista luonto voi olla. Asia, joka tässä kyseisessä valokuvassa minua voimauttaa on kiireen puuttuminen. Voin vihdoin istua hetkeksi alas ja olla tekemättä tai ajattelematta yhtään mitään."

Siiri

”Voimauttavin asia elämässäni on ehdottomasti kuntosalitreeni. Siellä pystyy kokeilemaan omia rajojaan niin henkisesti kuin fyysisesti. Kerta toisensa jälkeen pääsee kunnolla flow tilaan treenin ansiosta ja salille tuntuu joka kerta mahtavalta mennä treenaamaan. Myös oman kehityksen huomaa yllättävän nopeasti ja on aina mahtavaa huomata, kuinka pystyy tekemään enemmän toistoja kuin viime kerralla tai nostamaan isompia painoja. Salilla saa omaa rauhaa, pääsee hetkeksi irti arjesta: on vain sinä, treeni ja musiikki. Salille pystyy menemään missä mielentilassa tahansa, olit sitten hyvällä tuulella tai jos pitäisi päästä vaikka päästelemään höyryjä. Ikinä ei ole kaduttanut, että tuli treenattua. Päinvastoin!

Valokuva koskee eri asiaa kuin sali, mutta juuri tässä valokuvassa välittuu iloisuus, mitä musiikki tuottaa. Musiikki toimii arjen pelastaja niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Musiikki myös saa ajatukset liikkeelle ihan uudella tavalla.”

Katri

"Voimauttavat kirjat,

Voimanvarana kirjat.

Kirjat voimauttavat minua.

Olen tutustunut kirjojen maailmaan näin vähitellen lukion aikana. En edes muista ensimmäistä kirjaani, vaikka niiden merkitys on minulle nykymaailmassa erittäin suuri.

Löysin 2014-vuonna palon kirjoja kohtaan, se liekki syttyi kovin yllättäen, mutta palaa yhä, enkä usko sen koskaan sammuvan. On siinä jotakin pysyvää, katoavaa ja kestävää. Sen taival alkaa kirjoittajasta, jatkuu lukijasta ikuisuuteen. Kerran kirjoitettu on jatkuvasti luotu. (Iäti olemassa)

Ei ole väliä sillä mitä elämä tuo tullessaan, kun on kirjoja joka tilanteen varalle. Löydän voimaa, vaikka en etsi sitä. Löydän iloa mä surun keskeltä. Löydän ma myös ajatuksia vilpittömiä, sekä arvoituksia hieman vaikeita.

Löytyy lohtu läheltä, kun haluaa olla yksin. Ei tarvitse minun maailmaa matkata rakastaakseni mä kirjoja. On erilaisia, runoja, novelleja ja proosia. Tuo lista jatkuu vaan, ei löydy vastausta viimeistä vielä."

Veronika

"Kauniit hetket. Joskus vaan näkee ja tuntee niin kauniita asioita, niin kuin joku kivasti vastatuuleen nojaava koivu tai se, miten vieressäistuja pitää bussissa käsiään sylissä. Arjen estetiikkaa.

Sen takia tykkään etenkin polaroid-valokuvauksesta. Koska sä elät hetkessä ja siinä tunteessa ihan samalla tavalla. Sulla on yhden filmin verran aikaa vangita se hetki, ja ihan sama, jos siitä nyt tuliskin vähän epäselvä tai ylivaloittunut - sitä ei kuulukaan muokata tai muunnella jälkikäteen.

Tässä kyseisessä valokuvassa mua voimuattaa omat polaroid kuvat Venetsiasta, jossa olin lomalla mun poikaystävän kanssa tässä pari kuukautta sitten. Noi kuvat on mulle rakkaampia kuin mikään tässä maailmassa, siellä on niin monta hetkeä ja tunnetta vangittuna. Tärkeitä ne on mulle varsinkin siksi, että kun toinen ei oo täällä, voin katsella mun polaroideja ja muistaa tasan tarkalleen jokaikisen tarinan ja hetken niiden takana."

Jesper

"Minua voimauttaa vapaaehtoinen palokunta ja kaikki, mikä harrastuksen mukana tulee.

Ihmiselle, joka ei harrasta VPK:ta on vaikea selittää sitä tunnelmaa ja yhteyttä joka palokunnassa kehittyy. Yhteisö ja sen tuki sekä samanmielisten ihmisten kanssa tekeminen tuo voimia arjen muihin töihin. Samalla oppii käytännön taitoja, kuinka toimia vaikeissa tilanteissa, tehdä päätöksiä ja toimia ryhmässä. Palokunnan ehkä tärkein oppi joka on luonut ainakin omassa palokunnassani minulle sen yhteyden tunteen on, että aina toimitaan pareina. Savusukellusta ei saa edes lain mukaan tehdä yksin. Ja ihan mitä tahansa tehdään niin autetaan ja tuetaan muita tehtävällä olevia. Pidetään siis huolta omista ja ihmisistä ympärillä. Tämä mentaliteetti auttamisesta ja omien tukemisesta kantautuu myöskin harjoitusten ja ja keikkojen ulkopuolelle. On kyse sitten mistä tahansa niin saatan kysyä aina apua palokunnalla.

Tässä tuleekin esille toinen rikkaus ja voimia antava piirre harrastuksessani. Sielä tapaa kaiken ikäsiä ja kaikkien ammattien edustajia. Tehtävän koittaessa ollaan kaikki samaa porukkaa eikä taustat vaikuta siihen, että toimimme yhdessä. Kaikista taustoista huolimatta meillä kaikilla on se yksi yhteinen tekijä, palokunta ja palokunta yhteisö. Yhteisön tuki ja sosiaalisuus tuo minunkaltaiselle sosiaaliselle ihmiselle voimia arkeen, jossa joskus voi tuntua, että samanhenkisiä ihmisiä on vaikea löytää ympärilleen.

Samanhenkisyys ja yhteisöllisyys luo mahtavan sekoituksen sisäistä huumoria ja toimintatapoja sekä ennen kaikkea luottamuksen. Pareittain toiminen ja treenaaminen luo luottamusta toiseen. Aina tiedän mennessäni tehtävälle, että kaveri vieressä ei jätä pulaan. Ollaan samassa paikassa ja samaan aikaan ja jeesataan toisiamme, mitä eteen tuleekin. Kaikki tälläinen sosiaalisuus, lojaalius ja luottamus antaa voimia, vaikka muu arki olisikin epävarmaa ja hankalaa. Minulla on siis aina yksi paikka, missä minun ei tarvitse olla epävarma vaan tiedän kuka olen ja voin luottaa, että saan olla juuri itseni.

Tämä kuva tuo esille parhaiten sen monipuolisuuden, mitä palokuntalaisissa on: kuvassa on nuoria ikähaarukalta 12-18 ja sitten aikuisia pari ohjaamassa toimintaa. Se on otettu 24-tunnin harjoitukesesta, joka järjestettiin Espoossa palokunta nuorille. Aikuiset järjestää nuorille toimintaa, mutta nuoret ja aikuiset toimivat yhdessä ikäerosta huolimatta. Opitaan jo nuoresta se, että palunnassa ollaan osa ryhmää ja jokainen sen jäsen on tärkeä. Kuvassa näkyy useiden VPK:den edustajia ja siinä nuoret toimivat kuin tilanne olisi todellinen. Aikuinen seuraa tilannetta läheltä, muttei puutu toimintaan kuin pakkotilanteessa. Nuoret myöskin kuuntelevat, jos joku ohjaaja kertoo vinkkejä. Luottamus siis osoittautuu molemmin puolin. Kuva tuo esille mielestäni loistavasti, kuinka eri ikäiset ja taustaiset toimiva yhdessä samalla kun esille tulee ryhmän tuki sen jokaista jäsentä kohtaan."

Essi

"Valitsin paikaksi Karamzinin puiston ja siellä tietyn sillan. Minut on kastettu tässä puistossa, pienessä suloisessa mökissä, kartanon vieressä.

Minut on viety puistoon ensimmäisen kerran kunnolla puolivuotiaana vaunuissa. Heti, kun olin oppinut kävelemään, kävelimme yhdessä puistossa vanhempieni kanssa. 4-5-vuotiaana kävimme aina viikonloppuisin puistossa syöttämässä sorsia. Päiväkodissa ollessani teimme usein retkiä puistoon ja erityisesti muistan taskulamppuretket eskarissa, jotka olivat ihan parhaita. 

Ala-asteella kävimme myös retkillä puistossa, milloin mitäkin tutkimassa. Silloin puisto oli myös tärkeä talvisin, sillä siellä oli parhaat pulkkamäet.

Ylä-asteella ja nyt lukiossa puistosta on tullut rauhallisuuden paikka, ja jos minulla on vaikka stressiä niin puisto ja juuri tämä silta on paras paikka rauhoittua ja miettiä kaikkea. Nyt vanhempana puistossa tulee käveltyä usein ja välillä esimerkiksi pidettyä piknikkejä kaveriporukalla. Tästä puistosta ja sillasta mä voimaannun ja saan voimaa elämään! Puisto on paikka, jossa voin hengittää ja vain olla. Tällä sillalla on naurettu, itketty, hymyilty, pohdittu. Sen takia valitsin tämän kuvan voimauttavaksi kuvakseni."

Susanna

"Minua voimauttavat elämässäni monet asiat oikeastaa. Ratsastus, kirjoittaminen, musiikin kuuntelu joka päätyi päätyi tähän projektiinkin lopulta. Musiikin kuuntelu ja kappaleet vievät minut omaan tilaani. Se on nopea irtiotto todellisuudesta. 

Tämä valokuva pisti heti silmään ja se oli heti juuri oikea. Siinä on oikeanlainen tunnelma. Hymyilen siinä hiukan ja kuulokkeet näkyvät. Siinä tiivistyy kaikki se, mitä halusin minun voimauttavalta valokuvaltani."

Roope

"Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tuhannella sanalla on silti milestäni mahdotonta kuvata käsitettä voimauttavuus ja kaikkia sen sisältämiä vivahteita, minkä takia minun oli erittäin vaikeata keksiä omaan voimauttavaan kuvaani ideaa. Miten onnistuisin tiivistämään kaikki maailman miljoonat voimauttavat asiat ja tunteet yhteen kuvaan. Kuvan, joka kuvastaisi samaan aikaan sitä tunnetta, kun onnistut vihdoin poistamaan popcornin siemenen palasen hampaittesi välistä. Unohtamatta niitä hetkiä, kun juttelet jonkun henkilön kanssa maailman syvällisimmistä asioista yön pikkutunneille asti, tai kun onnistut ensimmäistä kertaa ryskimään 100 kg penkistä.

Toisaalta täytyy olla tyytyväinen ja onnellinen siitä, että maailma on niin täynnä 5/5 asioita, ettei niitä saa mahtumaan yhteen kuvaan. Se ei kerro siitä, että kuva olisi epäonnistunut vaan juuri siitä, että elämässä riittää aina aihetta onneen.

Olen tyytyväinen kuvausprojektimme lopputulokseen. Kuvassa on mielestäni hyvä tunnelma, ja onhan se nyt mageeta katsoa itseään, kun tukkakin on kerrankin mintissä. Taas yksi syy voimaantua!" 

Emma

"Ennen osallistumistani projektiin en niinkään pohtinut kysymystä "Mikä minua voimauttaa ja miksi?" Joutuessani kysymyksen äärelle, tajusin kuinka suuri merkitys näillä asioille oikeasti on juuri minulle.

   Luonto ja kirjoittaminen ovat aina olleet suuri osa elämääni. Mitä vanhemmaksi olen kasvanut sitä suuremman osan ne ovat saaneet.

   Luonto on aina ollut paikka, jonne voi mennä ja hengähtää arjen murheiden keskellä. Raikas ja rauhaisa ilma, luonnon äänet ja ympäröivä luonnon kauneus saavat kaiken muun unohtumaan. Edes hetkellisesti seesteinen ympäristö saa maailman murheet valumaan harteilta pois. Hengähdystauon jälkeen löydän päivälle uutta virtaa ja jaksan ottaa haasteita uudella asenteella vastaan.

   En ole koskaan ollut hyvä puhumaan asioistani, jonka takia olen joutunut löytämään itselleni uusia tapoja käsitellä ongelmani. Tässä kohtaa kirjoittaminen ottaa ohjat käsiinsä. Istun itse pelkääjän paikalla, kun paperille ilmestyvät sanat pukevat ajatukseni tunteiksi ja tapahtumiksi. 

   Olen aina rakastanut kirjoittamista, mutta ajan mittaan sen merkitys minulle on muuttunut. Runot, laulut, lukuisat päiväkirjat, tajunnanvirralla puretut ajatukset ja tarinat auttavat näkemään asiat uudessa valossa. Ne eivät näytä niin mustavalkoisilta, jos ne kirjoittaa novellin muodossa toiselle henkilölle. Voi itse ikään kuin katsoa vierestä ystävän tai ulkopuolisen silmin ja muodostaa uudenlaisen mielipiteen asiasta. Asiat saa käsiteltyä ja elämä hymyilee taas hetken aikaa. Olen onnellinen."

~~~~

Voi olla, että lukiodiplomiini liittyen blogiini ilmestyy vielä jokunen tekstipohajinen postaus lopputuloksesta ihan vain työn arvostelijoita sekä itseäni (ja ehkä kuvattaviakin)

varten. Mutta olen päättänyt, että blogini jatkaa toimintaansa! Monet ovat tulleet juttelemaan ja kyselemään, että voisinko kuvailla heitä, joten olen päättänyt jatkaa voimauttavien valokuvien tuottamista jatkossakin :) Liittykää ihmeessä seuraajiksi ja jatkakaa blogini lukemista! Ja toki, jos siellä ruudun takana joku teistä olisi itse halukas kuvattavan rooliin,

 niin pistäkää toki viestiä meikäläiselle päin!

Kiitos ihanille kuvattavilleni! Te teitte tästä projektista mahdollista antaessanne tälle aikaa, ajatustanne ja mikä parhainta itsenne. Kiitos myös kuvismaikalle Päiville tsempistä, palautteesta ja ymmärryksestä. Ja totta kai äiskälle suuren suuret kiitokset aiheen ideoinnissa aivan alkumetreillä. Tämä tyttö kiittää ja kumartaa koko sydämestään!

Loppuun vielä teille hyvät lukijat yhteenvetona koko työstäni perimmäinen ajatus: 

Etsikää voimauttavat asiat elämästänne ja vaalikaa niitä parhaimmilla mahdollisilla tavoilla. Eläkää hetkessä, iloitkaa pienistäkin asioista, hymyilkää silmiänne myöten, naurakaa sydämenne kyllyydestä ja ennen kaikkea rakastakaa kaikkea itsellenne tärkeätä!

❤️:lla Sohvi