Jesper

Haudi!

En oikein tiedä miten edes aloittaisin kirjoittamaan tämän kertaista postausta. Nyt olisi sen verran paljon asiaa ja ihan huippua sellaista! Mutta yritän parhaani mukaan kertoa teille meikäläisen lauantai-illasta sekä yöstä ja toivotaan, että pysytte perässä :)

Viime lauantaina oli vuorossa Jesperin eli Jesen kuvaus. Jos nyt jotain historiaa avaan niin ollaan Jesen kanssa samalla luokalla tällä hetkellä ja oltu samassa koulussakin ylä-asteesta asti. Jese on myös Roopen, mun veljen kaveri ja vanha luokkalainen, joten sitäkin kautta meillä on linkki. Vasta lukiossa alettiin tutustumaan kunnolla. Jesestä kuoriutui älyttömän hieno ja persoonallinen ihminen! Ollaan kanssa hoidettu Jesen kanssa tässä koululle abihuppareita ja- verkkareita ja jos nyt saan ihan suoraan sanoa niin ollaan me aika tehotiimi siinä oltu!

Lauantai-illan (ja yön puolellekin mentiin) sain viettää Jesen harrastuksen parissa vapaapalokunnassa. Viime lauantaina ja sunnuntaina järjestöllä oli tällainen 24 tunnin mittainen harjoitus palokuntanuorille. Jese itse oli järjestäjänä ja kuskina. Pääsin sitten sivusta katsomaan ja kuvailemaan keikkoja, mitä nuorille oli järjestetty. Näin räjähdystilanteen, autosta pelastamisen ja tulen sammutuksen.

Ilta VPK toimintaa katsoessa todella avasi omia silmiäni. Ajattelin stereotyyppisesti, että siellä ne ihmiset vaan leikkii letkuilla sekä roiskii vettä vähän sinne ja tänne. Mutta ei, se ei todellakaan ollut sitä! Kaikki harjoitustilanteet oli kuin oikeita. Oli oikeat paloautot, todelliset tulet, potilaat olivat eläviä ihmisiä ja kaikilla oli asiaan kuuluvat vaatteetkin päällä (oli muuten sairaan mageet asut :D). Ihan kuin olisi seurannut oikeaa tilannetta ja oikeita palomiehiä vierestä! Mahtavinta on se, että kaikki tuo työ mitä nämä VPK:n jäsenet tekevät on vapaa-ehtoista. Mikäpä olisikaan sen arvostettavampaa kuin vapaa-ehtoinen toisen auttaminen.

Toinen asia mikä yllätti mutkin (vaikka olin Jeseltä tästä paljon kuullutkin) oli yhteisöllisyys. Se aitous ja avoimuus sekä kaverista välittäminen oli suunnattoman upeata. Niin vanhemmat vapaapalokuntalaiset kuin nuoremmatkin juttelivat ja naureskelivat yhdessä. Kaikki tuntuivat olevan kuin yhtä suurta perhettä. Ja voi sitä huumorin määrää! Itsekin pääsin kokemaan tämän härskinkin huumorin autossa matkustaessani Jesen ja palomestarin kyydissä :) Hymy pysyi munkin kasvoilla koko illan!

Kolmanneksi huikeata oli myös huomata se, että mut otettiin niin hyvin vastaan. Vaikka olin vaan valokuvaamassa ja tien tukkeena niin silti kaikki olivat aidosti älyttömän mukavia mulle ja kiinnostuneita siitä mitä mä teen. Monet tulivat juttelemaan ja kävin pidempiäkin keskusteluja niin palokuntajutuista kuin tästä mun projektista. Pelkona mulla lauantaina aamulla oli, että olisin koko ajan väärässä paikassa, väärään aikaan ja en sopeutuisi joukkoon, mutta olin täysin väärässä! Ainakin mulla oli tosi helppo ja hyvä fiilis, ei yhtään kiusaantunut. Kiitos siitä teille palokuntalaisille! Teitte ainakin mun pienestä kosketuksesta palokuntatoimintaan erittäin hienon :)

Alkaa kuulostaa, että tästä postauksesta on tulossa markkinointipuhe VPK:lle :) Ennen kuin jatkan eteenpäin voimauttavien valokuvien parissa niin haluan silti sanoa, että jos tuntuu yhtään siltä, että sä lukija siellä voisit olla kiinnostunut toiminnasta (nyt tästä tuli mainospuhe :D) niin lähde ihmeessä mukaan tai ainakin katsomaan! Tuo toiminta jos jokin on hienoa, opettavaista ja oikeasti hyödyllistä. Ja ainakin itse voisin ihan hyvin viettää viikostani aikaa noiden ihmisten parissa, sen verran hyvän kuvan antoivat lauantaina.

Palomiesten namuostoskeikkaa ja 

kuvaajankin kengät vaihtuivat nopeasti 
lämpimämpiin Jesen maihareihin :)

Jese siis halusi, että kuvaan toimintaa koska se voimauttaa häntä. Lähdin siis soitellen sotaan, Jese ei mitään erikoisempia ohjeita kuvauksesta antanut, kunhan vaan räpsisin toiminnasta kuvia. Upeita otoksia tuli kyllä saatua, sen verran hyvät puitteet oli! Toivottavasti Jese nyt sitten löytää sen oikean voimauttavan kuvansa tuolta kaikkien 900:n kuvan joukosta :)

                                              

Mulla oli ihan mahtava lauantai-ilta ja niin kuin jo aiemmin sanoin, silmiä avaava päivä. Ja mä todella tarkoitan sitä! Opin paljon uutta toiminnasta ja ymmärsin täydellisesti päästyäni kotiin reissulta siinä kello 1 aikoihin, miksi Jese halusi, että otan juuri tästä hänelle voimauttavia valokuvia.
Musta on ihan mahtavaa, että sain mukaan tällaisen iloa ja onnellisuutta tuovan tekijän kuin yhteisön. Koska tottahan se on, että yhteisökin voi todella olla tässä elämässä voimaa tuova asia. Tässä todiste siitä!

Nyt saitte siis hieman ensimakua Jesen voimautumisesta. Nauttikaa kuvista, joita tuli valinnan vaikeuden vuoksi pistettyä paljon :D Tämä tyttö lähtee nyt kohti uusia seikkailuja!

❤️:lla Sohvi